Olohuoneen vanha käkikello aloitti tasatuntisen kukkumisen. Siitä ei tullut loppua, eikä sille tuntunut löytyvän alkuakaan. Ääni muuttui loputtomaksi, katkonaiseksi, puolikkaaksi, joka johti kellon vedon loppumiseen. – Annan ihmetykseksi kellon tuntiviisari oli poissa. Hän aukaisi viisarikotelon asentaakseen viisarin takaisin, viisari oli kadonnut. Kellon käki oli jäänyt ulos, se näytti kuin olisi juuri vetänyt viimeisen sävelmän.
Rutiinin omaisesti Anna tekee aamutoimensa ennen töihin lähtöä. Eväitä laittaessa reppuun hän vilkaisee rannettaan. Tuntiviisari on poissa myös rannekellosta. Anna tarkastaa asuntonsa muut kellot. Sama toistuu joka kellossa.Ennen lähtöä Anna herättelee lapset kouluun. Mutta nyt, hänen pitäisi lähteä, vaan sille ei ole…, -milloin työt alkavat, entä lapsien koulu? –”millään ei ollut ”pistettä” jossa pitäisi toimia”. Anna tiedosti viisareiden puutteen pyöreissä numeroita sisältävissä tauluissa. Hän näki digitaalisessa rannelaitteessa numeroita mutta ei ymmärtänyt niiden merkitystä. Hän ei saanut mieleen sanaa, joka kuvaisi näitä laitteita.
Hän seuraa lasten aamutoimia, jotka ovat yhtä kuin kaikkina arki aamuina. Yleensä hän joutuu tietyllä äänellä lapsia komentamaan. Nyt ajatus arjesta saa Annan miettimään sanaa arki, aamu? Mieleen tulee sana viikonloppu. Hän tietää niiden tarkoituksen. Maanataista -perjantaihin puhutaan arjesta. La -su viikonlopusta. Mutta missä kohtaa nämä sanat vaihtavat paikkaa, mikä sen määrittelee. Pukiessaan perheen pienintä, hän ihmettelee miksi kaikki ovat niin erikokoisia. Millä sanoilla sitä kuvataan.
Saatuaan lapset turvavöihin, Auton käynnistyessä kojetaulun digitaalinen mittaristo kertoo monessa kohdassa numeroita. Lämpömittari, bensiini mittari. Mutta mikä tuo mittari on, jossa numerot vaihtuvat. Lasten huuto takapenkiltä saa Annan painamaan jarrua. Renkaat ulisten auton liike loppuu.
– Äiti mitä ihmettä sinä teet? Kysyy Mikko takapenkiltä. – Oliko meillä…. Jonnekin?
Lasten puheista puuttuu sanoja. Annan epätoivo vain kasvaa. –Olenko… hulluksi, Anna tuskailee. Hänen omista ajatuksistansakin osa puuttui.
Koulun piha oli tyhjä. Lasten suut liikkuivat, ja he olivat kiukkuisen näköisiä mutta, puheesta hän ei saanut mitään selvää. Poistuessaan autosta etupenkillä istunut Noora osoitti kädellään vasenta rannetta, jossa oli jonkinlainen ”rannelaite”.
– Muista sitten… -hakemaan, Noora sanoi.
Auton renkaat ulisivat. Hämmästyneenä Anna nosti oikean jalan polkimelta.
– Miten tämä tuntuu niin vaikealta. ….. hän tehnyt tätä. Vaan jotenkin se oli täysin vierasta.
Pakokauhu nosti päätään. Annan sanavarasto …..päässä supistui. Puuttuva käsite … sana sanalta. jokainen lause … rikkonaisemmaksi. Lamaannus, hulluus. LOPPU.
AIKA KÄSITTEENÄ ON KAIKKI. ILMAN AIKAA EI OLE MITÄÄN. KAIKKI TEKEMÄMME PERUSTUU ENEMMÄN TAI VÄHEMMÄN AIKAAN.