1. Luku
Laine Mattis, Kohkuj 2. 19200 Haapsalu, kirjoitti mies postikorttiin, jonka etupuolta koristi Mijas Pueblon kauniit valkoiset talot Mijasin vuoren rinteellä. Sekä toisena, kuva flamingoa tanssivasta espanjalaisesta kaunottaresta.
Lapin syrjäisessä kolkassa asuva Peetu Skum lähti veneellä kahden järven ja yhden tunturin yli häntä lähimpänä olevaan Inarin kylään kuukautiselle kauppa ja posti reissulle. Postissa hän sai kortin, jossa komeili Espanjan postileima. Lumoutuneena kortin kuvasta ja takana lukevasta tekstistä ”täällä eletään kuin herran kukkarossa” Peetulta meinasi unohtua kaikki muu, mitä kylältä piti mukaan hankkia. Kiiruhtaessa kohti torppaa Peetu mielessä pyöri vain kortin kuvat. Kotikonnun hämäryys vei hänen ajatukset kauas paikkaan senioriton tanssin pyörteisiin.
Siltä seisomalta mökkiin päästessään hän tutki kaapit ja löysi vanhan kuluneen nahkaisen matkalaukun, se oli jo äijän peruja. Kaapista ei löytynyt mitään mukaan otettavaa.
–Eihän täällä korvessa ole tarvinnut lämpimän vaatteita, tai kummoisia muutenkaan, hämmästeli korpien kasvatti. Muutamat kalsarit, t-paita, pääsihän näillä jo pitkälle. Passi oli vielä voimassa, olihan hän käynyt poromiesten vuosikokouksessa, joka oli muutamia vuosi takaperin järjestetty Eestin laivalla. Porot olivat kesälaitumilla, ja naapurin Aslak oli luvannut katsoa niidenkin perään, käydessään omia katsomassa, joten mikään ei estänyt hänen lähtöään.
Inariin päästyään hän hyppäsi Eskelisen linja-autoon, joka vei hänet Ivalon kentälle. Lentoja sai vain Helsinki Vantaalle, josta jatkolento oli mahdollista.
Vantaalla matkatoimiston nainen näpytteli tietokoneen näppäimistöä ja löysikin Peetulle lennon vielä samalle illalle.
2. Luku
Peetun vatsassa kihelmöi jännityksen tunne. Eikä hän oikein muutenkaan ymmärtänyt mitä oli tekemässä. Hänestä tuntui kuin kuvan kaunotar kutsuisi häntä seireenin lailla kiirehtimään.
Lentokone saavutti lentokorkeuden. Lentoemännät aloittivat kierroksen ostosvaunujen kanssa. Peetu otti lasillisen samppanjaa, siemaisi sen muutamalla suullisella. Osa juomasta meinasi tulla ulos sieraimista. Viereisen penkin matkustaja hymyili Peetulle.
–Ei taida olla herran vakio juomia, kun noin yllätti, mies sanoi.
Peetu pyyhki pukinpartaa ja tokaisi – eipä tällaisia Pieranperällä tavattu nauttia.
Kuului merkkiääni, joka kehotti laittamaan turvavyöt kiinni. Kaiuttimista kuului kapteenin kuulutus, jossa hän kertoi laskeutumisen aikataulun. Paikallisen ajan, ja lämpötilan. Peetun jännitys kasvoi entisestään. Hän ei koskaan aikaisemmin ole ollut lentokoneessa. Saati että olisi tullut jonnekin näin kauas kotoa.
Suomessa matkavirkailija oli huomannut Peetun jännityksen, avittanut häntä hotellin ja kuljetuksen kanssa. Malagan kentällä odottikin kuljettaja kyltin kanssa, jossa luki melkein oikein hänen sukunimensä.
Kuljettaja otti hänen laukkunsa, kehotti häntä seuraamaan.
Ulkona oli lämmintä reilu +30 astetta lämmintä. Peetun paita kastui välittömästi kainaloita. Peetu kaivoi rintataskusta flanellisen liinan, jolla kuivaili otsaansa. Kuljettaja kyseli häneltä jotain ensin Espanjaksi, sitten Englanniksi. Hän ei ymmärtänyt lainkaan. Hän antoi kuljettajalle paperit, jotka oli saanut varatessaan matkaa. Kuljettaja nyökkäili, lähtiessään liikkeelle.
Oli jo pimeä, kun Peetu saapui Espanjaan. Taksin ikkunoista hän katseli vuoren rinteillä loistavista valoista, sekä rannan kiemuraisia katuja, joita reunusti katuvalot. Muutamissa kohdissa rantaa oli suurempia kaupunkeja, jotka loistivat yötaivaalla. Peetu mietti, kuinka tähän aikaa vuodesta Lapissa oli vielä täysi päivä 24 tuntia vuorokaudessa.
Mijas bueplon valot piirtyivät tuulilasin yläreunasta taksin kiivetessä jyrkkää mäkeä sitä kohti.
Ilta oli pitkällä Peetun saapuessa pienen hotellin pihaan. Taksin kuljettaja näytti kädellään kohti ovea, jossa oli pieni kyltti, jossa luki Reseption.
– 56.70, sanoit taksin kuljettaja espanjaksi. Jota hän ei ymmärtänyt ollenkaan. Kojetaulussa oleva laskuri kertoi kuitenkin hinnan. Peetu antoi sadan euron setelin kuljettajalle, joka laski siitä hänelle vaihto rahan.
Laukun saatuaan, ja kiitettyään kyydistä, hän katsoi, kun taksin takavalot häipyivät nurkan taakse.
Kohteliaana miehenä mies koputti ulko-oveen, ennekuin aukaisi sen. Sisältä ei kuulunut mitään, hetken odotuksen jälkeen hän avasi oven.
Sisällä himmeän valon kajosta mies erotti joidenkin metrien päästä vanhan puisen tiskin valkoisen seinän edessä. Hän asteli sisälle. Seinillä oli vanhoja kuvia kylästä, sitä ympäröivistä vuorista, sekä jonkinlaisesta ”ulkoteatterista” jossa oli mies punaisen lakanan kanssa ja härästä. Peetu oli joskus jotain lukenut, tiesi sen olevan maan tapa viihdyttää ihmisiä. Siinä mies kiusaa lakanalla eläintä, ja ihmiset hurraavat.
Tiskin taakse oli ilmestynyt vanhempi hymyilevä nainen.
– Bienvenido, Welcome, nainen tervehti.
Peetu nyökkäsi, takaisin hymyillen, ja ojensi naiselle laput, jotka oli saanut Helsingistä. Niissä luki hostellin nimi, ja huoneen numero,
Hostel El Escudo de Mijas, room. nro. 12. Hän oli valinnut halvan yöpaikan, koska oli tottunut vaatimattomiin oloihin. Hän ajatteli sen tuntuvan itselle kodikkaammalta.
Nainen ojensi Peetulle huoneen avaimen, viittoi kädellään rappusia ylös. Majatalon seinät olivat epätasaisesti, ilmeisesti rapatut. Kapeat betoniset portaat veivät kapeaan käytävään, jossa jokaisen oven päällä oli pieni lamppu, juuri muuta valaistusta siellä ei ollut.
Peetun päästyä huoneeseen hän tiputti laukun lattialle, rojahti sängylle pitkin pituuttaan. Pieni epätoivo valtasi mielen. Hän ei koskaan ole ollut näin kaukana kotoa. Vieraassa maassa, kieltä hän ei ymmärtänyt lainkaan.
3. Luku
Peetu säikähti oven koputukseen. Oven takaa kuului, senior, senior, breakfast. Vanhan, isältä jäänyt vedettävä leijona kello oli pysähtynyt. Paksujen verhojen raoista paistoi aurinko. Hän oli nukkunut liki 11 tuntia.
Hän hieroi silmiään avatessa oven. Illalla tiskillä ollut nainen hymyillen kehotti häntä tulemaan aamupalalle.
Aamupala oli katettu kodinomaisesti heidän omaan keittiöön, olihan hostelli pieni, vain 12 huonetta. Keittiössä oli hääräämässä nuorempi nainen, Peetu arveli hänen olevan talon tytär, heissä oli paljon samaa näköä.
–Huomenta, Peetu sanoi hiljaisella äänellä.
–Huomenta, vastasi nainen huonolla suomen kielellä, ja jatkoi. –Onko herra Suomesta? Johon mies nyökkäsi myöntävästi.
Nainen otti puhelimen ja alkoi naputella siihen tekstiä. Sitten hän näytti puhelinta miehelle, siinä luki Suomeksi: mikä oli herran matkan tarkoitus, oliko hän lomalla vai työmatkalla? Peetu katseli ihmeissään puhelinta, viittoi sormillaan puhelinta kohti kysyvästi. Nainen opasti mattia kääntäjän käytössä. Mies ilahtui huomattavasti tajutessaan, ettei hänen tarvinnut olla matkalla täysin ummikkona, kun taittoi vain Suomen ja saamen kielen.
Hän alkoi kirjoittaa puhelimeen matkan tarkoitusta, kertoi, kuinka oli saanut kortin, joka oli tullut väärän osoitteeseen. Kaivoi taskustaan kortin ja näytti sitä naiselle.
Nainen luki tekstiä Google kääntäjällä, hänen kasvoilleen levisi kaunis hymy.
Hän kertoi Peetulle kortin kuvista.
– Maisemat todella oli täältä, hänen kotikaupungista.
– Kuvan nainen sattui olemaan hänen serkku, nykyisen presidentin tytär Alba, nainen jatkoi.
– Anteeksi en esittäytynyt, minä olen Sofia, hauska tutustua.
– Mie oon Peetu Skum, mies vastasi.
– Sofia kertoi, että hänen serkkunsa Alba rakasti tanssia, kuva oli otettu, kun hän oli useita vuosia sitten käynyt täällä kotikylässä. Hän oli esiintynyt Virgen de la Pena aukiolla. Mutta kun hänen isänsä nousi presidentiksi, hän ei enää saanut esiintyä julkisilla paikoilla, turvallisuuden vuoksi.
Peetun mielikuvitus laukkasi, hän ei tainnut kuulla puoliakaan naisen puheesta, mutta luki tekstin.
– Voisin lähteä sinua opastamaan, kunhan saan aamupala astiat pestyä, jatkoi Sofia.
Nyt ilmestyi Peetun naamalle leveä hymy.
– Oikeasti, onko se mahdollista, että saisin sinusta oppaan? –Olisi suuri ilo minulle, mies kirjoitti puhelimeen.
–Hän kertoi, ettei ole koskaan aikaisemmin käynyt ulkomailla, vain kerran Tallinnassa poromiesten kanssa. Muuten hän oli asunut Lapin kovissa koko ikänsä.
He sopivat lähdölle ajan. Peetu kiitti aamupalasta, ja poistui huoneeseen.
Hän alkoi valmistautua suureen päivään, olihan tämä ensimmäinen päivä.
Ajatukset Albasta täyttivät hänen mielensä. Hän kuvitteli mielessään, Alban tanssivan Virge de la Pena aukiolla, sydämensä täynnä intohimoa ja iloa. Hän hymyili ajatellessaan, kuinka upeaa olisi nähdä tämä nainen liikkumassa kuin perhonen, äärettömän kauniin ja vapautuneena, huolimatta siitä, että hänen isänsä oli kieltänyt häntä tanssimasta julkisesti.
Sofia koputti ovella, valmiina lähtöön.
–Minulla on sinulle pieni yllätys, Sofia näytti puhelimen kääntäjästä.
– Oikeastaan se on yllätys minullekin.
– Nimittäin Alba on tullut kaupunkiin, hänen isoäitinsä täyttää vuosia.
– Keskustelin hänen kanssaan, ja hän sanoi tapaavansa meidät mielellään, jos vain saa luvan isältään.
Sofia kuljettaa Peetua pitkin Mijas bueplon kapeita katuja, näyttäen miehelle nähtävyyksiä.
Puhelimen soiminen keskeytti heidän kierroksen. Siellä soitti Alba.
Heidät kutsuttiin hänen isovanhempien luokse muutaman kilometrin päähän kylästä.
Sofia esittelee Peetun, kertoen mistä mies on kotoisin, mitä hän tekee työkseen.
Peetun yllätykseksi Alba puhui auttavasti Suomea. Hän kertoi olleensa kouluvuosina Suomessa vaihto-oppilaana helsinkiläisessä perheessä.
Alba kyseli häneltä Lapista, poroista. Hän ei vaihto vuotenaan ehtinyt käymään Lapissa, vaikka olisi kovasti halunnut.
Aika kului siivillä heidän keskustellessaan.
– Sofia kysyi Albalta, oliko hänellä jonkinlainen päivä ohjelma täällä ollessaan? Sillä hänen olisi kohta palattava majatalolle päivällisen teko varten.
– Kyllä Peetu voi tänne jäädä, olihan turvallisuuspalvelu tehnyt hänestä jo ennen tuloa turvallisuus selvityksen. – Alba lupasi myös pitää huolen miehen syömisestä, vaikka se jääkin majatalolla väliin.
Siitä lähtien Peetu ja Alba olivat paljon tekemisissä, vaikka välillä olikin tuhansia kilometrejä. He kävivät toistensa luona kylässä. Kävipä Lapin erämailla itse Espanjan Presidentti puolisoineen. Eivät tosin matkanneet veneellä ja patikoiden, vaan tulivat helikopterilla.
Peetu opiskeli parhaansa mukaan Espanjaa, näin hän kykeni paremmin keskustelemaan perheen ja muiden espanjalaisten kanssa. Sofiaakin hän tapasi käydessään Mijasissa.
Ajan saatossa Alban, ja hänen isän kautta Peetu tutustui espanjalaiseen kulttuuriin, ja politiikkaan, vaikka siitä hän ei ollut niin kiinnostunut. Kaiken kiinnostuksen takana oli kuitenkin rakkaus Albaan.
Vuosien työskentelyn ja ahkeruuden jälkeen Peetu on ehdolla presidentiksi Espanjassa. Hänen innostuksensa ja kunnianhimonsa voittivat kansan sydämet, ja hänet valittiin presidentiksi. Ensimmäisenä ei syntyperäisenä miehenä.