Suuren basaarialueen jossain keskivaiheilla n\u00e4kyi pienen lyhdyn valonkajo. Valo oli jotenkin erilainen, se n\u00e4ytti kuin olisi pyrkinyt ulos kuvustaan. Poukkoili ylh\u00e4\u00e4lt\u00e4 alas, sivulta sivulle. Jokin siin\u00e4 veti puoleensa. Kulkiessani kohti valoa huomasin, ettei askeleeni tavoittanut sit\u00e4, vaikka juuri \u00e4sken se oli paikallaan yhden tolpan kohdalla. Nopeutin askeleitani, melkein jo juoksin.<\/p>\n\n\n\n
Basaaria suojaavat kankaat antoivat valolle oman tunnelman luoden sen liikkeist\u00e4 varjoja reunustavien rakennusten seiniin. Lopulta valo pys\u00e4htyi er\u00e4\u00e4n rakennuksen kulmaukseen. Se oli jotenkin erilainen kuin kaikki muuta rakennukset. Sill\u00e4 oli jonkinlainen energia, joka veti puoleensa.<\/p>\n\n\n\n
Paikalle saavuttuani valtasi minut outo j\u00e4nnityksen sekainen tunne. Suuren pesem\u00e4tt\u00f6m\u00e4n ikkunan yl\u00e4reunasta sai sen verran tekstist\u00e4 selv\u00e4\u00e4, jossa luki antikvariaatti. Ikkunan vieress\u00e4 oli ovi, joka h\u00e4din tuskin pysyi saranoissaan kiinni. Valo ei ollut en\u00e4\u00e4 lyhdyss\u00e4 vaan luikahti oven raosta sis\u00e4lle kutsuen minua per\u00e4ss\u00e4\u00e4n. Kosketin ovea aukaistakseni sen mutta, samalla olinkin jo kaupassa sis\u00e4ll\u00e4. Seisoin pieness\u00e4 tuulikaapissa. Sis\u00e4ll\u00e4 ilma oli tunkkaista, siihen sekoittui vanhan paperin, nahkan ja piipun tuoksut. Jostain vieno tuulenvire teki vihelt\u00e4v\u00e4\u00e4 \u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4n tunkeutuessa rakennuksen huonokuntoisten ikkunoiden raoista sis\u00e4\u00e4n.<\/p>\n\n\n\n
Valo kutsui minua peremm\u00e4ll\u00e4. Tuntui kuin se olisi taas ollut jossain kauempana, vaikka tuulikaapin h\u00e4m\u00e4r\u00e4ss\u00e4 n\u00e4ytti, ettei huone olisi kovinkaan suuri. Astuin askeleen, toisen. Lattialankut narisivat jalkojeni alla.<\/p>\n\n\n\n
Tila muuttui suureksi halliksi. Reunoilla kiersi suuria kirjahyllyj\u00e4 ainakin kahdessa, jos ei kolmessakin kerroksessa. En erottanut katon \u00e4\u00e4riviivoja siin\u00e4 valossa.<\/p>\n\n\n\n
Mahassa kouraisi j\u00e4nnityksen tunne. Liikuin kuin leijuen eteenp\u00e4in. Mit\u00e4 pidemm\u00e4lle menin, tunsin, kuinka muu basaarin melu h\u00e4visi. Pienen hiljaisen hetken j\u00e4lkeen kuulin kuiskintaa. Se lis\u00e4\u00e4ntyi. Se oli puheen sorinaa mutten saanut siit\u00e4 mit\u00e4\u00e4n selv\u00e4\u00e4. Sit\u00e4 tuli koko ajan lis\u00e4\u00e4, joka sekoittui kesken\u00e4\u00e4n sekavaksi.<\/p>\n\n\n\n
Saavuin suurien liikuteltavien portaiden luokse. Sellaisten, joiden kautta p\u00e4\u00e4si hakemaan kirjoja ylemmilt\u00e4 tasoilta. Aloin kiipe\u00e4m\u00e4\u00e4n valon- per\u00e4ss\u00e4. Nyt se ei en\u00e4\u00e4 pyrkinyt loittonemaan minusta vaan n\u00e4ytti minulle tiet\u00e4. Olin kiivennyt muutaman kymment\u00e4 rappusta, kun eteeni aukesi n\u00e4kym\u00e4 suurista pariovista, jotka olivat auki. Kauempana sis\u00e4lt\u00e4 erotin takkatulen loimun, johon minua opastanut valo oli palannut. Piipun tuoksu voimistui, siihen sekoittui vahvan teen tuoksu. Jostain takan suunnalta kuului kissan tyytyv\u00e4inen kehr\u00e4ys. Paikassa erottui nyt paremmin suure mahonkiset kirjahyllyt, suuret vihre\u00e4t plyyssituolit, jotka olivat n\u00e4hneet jo parhaat p\u00e4iv\u00e4ns\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Yksi tietty hyllykk\u00f6 oikealla puolella veti minua puoleensa, l\u00e4hdin kulkemaan sit\u00e4 kohti. L\u00e4hemm\u00e4ksi p\u00e4\u00e4sty\u00e4ni alkoi hyllyn kirjat ik\u00e4\u00e4n kuin el\u00e4m\u00e4\u00e4n. Kilpailemaan kesken\u00e4\u00e4n minun huomiostani. Kirjat olivat toinen toistaan el\u00e4v\u00e4isempi\u00e4, niist\u00e4 loisti hienoja hieroglyfej\u00e4, kultaisia kirjaimia koristeellisia kuvituksia eri v\u00e4reiss\u00e4. En saanut kirjoituksista selv\u00e4\u00e4. Silti yksi kirja kaikkien joukosta valtasi mieleni ja sai minut ottamaan sen k\u00e4teeni. Kirjaimet olivat vanhaa hieroglyfi\u00e4. Sanat aukesivat minulle, siin\u00e4 luki: Les Niserables.<\/p>\n\n\n\n
\u201deih\u00e4n tuo tarkoita mit\u00e4\u00e4n, tuumin\u201d<\/p>\n\n\n\n
Kirja oli suuri, jouduin kannattelemaan sit\u00e4 kaksin k\u00e4sin. Huomasin takan l\u00e4hell\u00e4 p\u00f6yd\u00e4n. Vein kirjan p\u00f6yd\u00e4lle. Takan loisteessa saatoin n\u00e4hd\u00e4 kirjasta enemm\u00e4n. Se kehotti minua aukaisemaan sen. Mutta kirjassa oli kaksi selk\u00e4myst\u00e4, sekoittuneena uuteen ja vanhaan selk\u00e4mykseen. Py\u00f6rittelin kirjaa jokaiselta kantilta, ihmetellen kuinka sit\u00e4 lukisin.<\/p>\n\n\n\n
Ravistelin kirjaa, jolloin kirjan sivut putosivat esiin p\u00e4ist\u00e4 nidottuina kansien v\u00e4list\u00e4 lattialle. Sivut alkoivat muuttamaan muotoaan. Ne n\u00e4yttiv\u00e4t nestekide n\u00e4yt\u00f6ilt\u00e4. Teksti oli vihre\u00e4\u00e4, millaista se oli ollut vanhoissa tietokone n\u00e4yt\u00f6iss\u00e4. Yhdess\u00e4 ruudussa n\u00e4kyi painotalon nimi: fiktiofabrika. Saate sanoina: papyrus.<\/p>\n\n\n\n
Tarkoittiko se samaa kuin muinaiset ihmiset piti paperin rullalla?<\/p>\n\n\n\n
Yhden suuren plyysisen nojatuolin selk\u00e4myksen takaa nousi piipun savu, mutta en n\u00e4hnyt kuka siell\u00e4 oli. Eik\u00e4 h\u00e4n halunnut esitt\u00e4yty\u00e4. Tai ei ainakaan silt\u00e4 vaikuttanut. Tuolin takaa kuului ryk\u00e4isy, kuin nyt tupakoivan ihmisen keuhkoista yleens\u00e4 kuuluu.<\/p>\n\n\n\n
K\u00e4teni alkoivat kihelm\u00f6id\u00e4. Siirsin katseeni kirjaan mutta se oli poissa. H\u00e4tk\u00e4hdin, katseeni alkoi kiert\u00e4m\u00e4\u00e4n, en ollut en\u00e4\u00e4 samassa huoneessa. Olin p\u00e4\u00e4tynyt kirjan sis\u00e4lle. Oikealla sek\u00e4 vasemmalla puolella oli vain kirjan selk\u00e4mykset. Tunsin katsovani itse\u00e4 ulkopuolisena.<\/p>\n\n\n\n
Takaa alkoi viuhua kirjoja ylitseni. Kirjat muodostivat pinoja. Selk\u00e4mysten tekstit muodostivat sanoja ylh\u00e4\u00e4lt\u00e4 alasp\u00e4in lukien, vaatimuksena seuraamaan. Vilkaisin taakseni n\u00e4in oman kehon kirjan ulkopuolella, se oli t\u00e4ysin ilmeet\u00f6n.<\/p>\n\n\n\n
Tilassa oli kirjahyllyj\u00e4 monissa kerroksissa t\u00e4ysin ep\u00e4j\u00e4rjestyksess\u00e4. Leijuin kirjojen per\u00e4ss\u00e4. Paikka tuntui loputtomalta. Korviin alkoi kuulua mekaanista \u00e4\u00e4nt\u00e4. Se voimistui entisest\u00e4\u00e4n. Kirjat hiljensiv\u00e4t vauhtia. Eteeni avautui suuri painokone. Se ei ollut aivan tavallinen painokone, joita olin n\u00e4hnyt lehtien kustantamoissa. Paperi liikkui vinhaa vauhtia mutta, sit\u00e4 ei ohjannut mik\u00e4\u00e4n. Siin\u00e4 ei ollut rullia, jonka kautta paperi kiert\u00e4isi. My\u00f6s mustes\u00e4ili\u00f6t puuttuivat. Kuului samaa puheensorinaa mink\u00e4 kuulin tullessani antikvariaattiin sis\u00e4lle. Puhe hiljeni koneen toisessa p\u00e4\u00e4ss\u00e4, josta paperi tuli ulos valmiiksi tekstitettyn\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Haistoin tutun piipun tuoksu. Jostain koneen toiselta puolen kuului \u00e4k\u00e4ist\u00e4 kiroilua, \u00e4\u00e4ni siirtyi kohti koneen loppup\u00e4\u00e4t\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
J\u00e4nnittyneen\u00e4 l\u00e4hdin samaan suuntaan. Jokin tarkoitushan t\u00e4ll\u00e4 oli oltava, halusin vastauksia.<\/p>\n\n\n\n
Painokoneen p\u00e4\u00e4dyss\u00e4 kirjoitettu paperi leijui leikkuriin. Leikkurin toisella puolella oli sidontakone, joka teki kahden selk\u00e4myksen kirjoja.<\/p>\n\n\n\n
Huomaamatta koneen toiselta puolelta eteeni ilmestyi \u201dhahmo\u201d. Se ei ollut ihminen mutta, ei se ollut robottikaan. \u201dHahmo\u201d jatkoi matkaa minua kohti. Se meni suoraa minun l\u00e4pi. Vatsassa tuntui kuin olisin pudonnut pilvenpiirt\u00e4j\u00e4n katolta. Hetken kiepuin suuntaan, jos toiseen kuin karusellissa. Sain otteen jostain koneen kulmasta saaden py\u00f6rimisen loppumaan.<\/p>\n\n\n\n
K\u00e4\u00e4nnyin \u201dhahmon\u201d suuntaan. Se ei en\u00e4\u00e4 ollut hahmo, se olin min\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
\u201dmutta miten, ei t\u00e4m\u00e4 voi olla mahdollista\u201d.<\/p>\n\n\n\n
Ajatukset myllersiv\u00e4t, p\u00e4\u00e4ss\u00e4 tuntui kuin olisin tukehtumassa. En saanut henke\u00e4. Huomasin ettei minun edes tarvinnut hengitt\u00e4\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Sein\u00e4lt\u00e4 pilkisti peilin kulma, joka oli peitetty jollain rievulla.<\/p>\n\n\n\n
Menin repim\u00e4\u00e4n rievun pois. Kauhukseni huomasin olevani se hahmo, joka juuri \u00e4sken k\u00e4veli minun l\u00e4vitseni. Mutta oma tietoisuuteni j\u00e4i t\u00e4h\u00e4n hahmoon.<\/p>\n\n\n\n
Peilist\u00e4 heijastuva kuva kiehtoi ja pelotti minua yht\u00e4 aikaa. Silm\u00e4ni tapasivat omat, laajenevat pupillini, minua kylm\u00e4si, normaali tilanteessa syd\u00e4meni olisi hakannut tiet\u00e4\u00e4n rinnasta ulos, mutta nyt sek\u00e4\u00e4n ei tuntenut mit\u00e4\u00e4n. Olin j\u00e4\u00e4nyt t\u00e4h\u00e4n outoon tilaan, joka ei kuulunut maailmaan, johon olin tottunut. Hahmon lis\u00e4ksi olin kuitenkin tuntenut my\u00f6s sen kylm\u00e4n l\u00e4sn\u00e4olon ymp\u00e4rill\u00e4ni, joka tuntui vet\u00e4v\u00e4n minut syvemm\u00e4lle h\u00e4ilyv\u00e4\u00e4n tilaan.<\/p>\n\n\n\n
”Onko t\u00e4m\u00e4 unta?” kysyin hiljaa itselt\u00e4ni. \u00c4\u00e4ni, joka tuli huuliltani, oli vieras. Se tuntui tulevan jostain kaukaa, kuin kaiku, joka ei koskaan palannut.<\/p>\n\n\n\n
K\u00e4\u00e4nnyin pois peilist\u00e4. Halusin l\u00f6yt\u00e4\u00e4 jotain muuta, ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4, miksi olin t\u00e4ss\u00e4. Huone oli vaalea, tuoksui musteelta. Paperikone tulosti tekstitetty\u00e4 paperi, josta en ottanut mit\u00e4\u00e4n selv\u00e4\u00e4. Sein\u00e4t n\u00e4yttiv\u00e4t pulppuavan outoa energiaa, kuin olisin astunut toiseen ulottuvuuteen. Jokainen askel toi mukanaan uuden tunteen; pelko, h\u00e4mmentyneisyys ja samalla outo rauha.<\/p>\n\n\n\n
Yritin keskitty\u00e4, mutta ajatukseni takertuivat yh\u00e4 hetkeen, jolloin olin kohdannut itseni. Mik\u00e4 oli t\u00e4m\u00e4 toinen min\u00e4? Mik\u00e4 voima oli aiheuttanut t\u00e4m\u00e4n mullistuksen? Katselin ymp\u00e4rilleni ep\u00e4toivon vallassa, mutta huomasin yht\u00e4kki\u00e4, ett\u00e4 huoneen nurkassa pilkisti laatikoiden takaa hyvin h\u00e4m\u00e4r\u00e4 varjoinen kohta, joka kutsui minua kuin salaper\u00e4inen portti. Se saattoi olla avain, joka vapauttaisi minut t\u00e4st\u00e4 omituisesta tilasta.<\/p>\n\n\n\n
Astuin kohti ovea, ”Mit\u00e4 jos t\u00e4m\u00e4 on kaikki vain mieleni harhoja?” mietin, mutta jokin sis\u00e4ll\u00e4ni kuiskasi, ett\u00e4 minun oli pakko avata se. Olin valmis kohtaamaan totuuden, olipa se mik\u00e4 tahansa. Avaaminen tuntui kauhun sekaiselta j\u00e4nnitykselt\u00e4 ja pelolta.<\/p>\n\n\n\n
K\u00e4\u00e4nsin kahvaa, joka samalla aukaisi silm\u00e4ni. Hetken kirkkaus sattui silmiin. Huomasin vierell\u00e4ni valkoisiin pukeutuneet 2 ihmist\u00e4. Tunsin heid\u00e4t, he olivat mielisairaalan henkil\u00f6kuntaa. Toinen avasi siteit\u00e4ni, samalla toinen laittoi jotain ainetta telineess\u00e4 olevaan tippa pussiin.<\/p>\n\n\n\n
\u2013 Kuinka voitte herran Gunstaad, kysyi hoitaja, ja jatkoi.<\/p>\n\n\n\n
\u2013 Teill\u00e4 oli eilen hieman lennokas trippi, joten jouduimme laittamaan teid\u00e4t lepositeisiin ja l\u00e4\u00e4ke tippaan. Uusien l\u00e4\u00e4kkeiden vaikutus oli v\u00e4\u00e4rin arvioitu.<\/p>\n\n\n\n
\u2013 L\u00e4\u00e4k\u00e4ri tulee tapaamaan teit\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 aamup\u00e4iv\u00e4n aikana. Koittakaa lev\u00e4t\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Loppu<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
1. Luku Suuren basaarialueen jossain keskivaiheilla n\u00e4kyi pienen lyhdyn valonkajo. Valo oli jotenkin erilainen, se n\u00e4ytti kuin olisi pyrkinyt ulos kuvustaan. Poukkoili ylh\u00e4\u00e4lt\u00e4 alas, sivulta sivulle. Jokin siin\u00e4 veti puoleensa. Kulkiessani kohti valoa huomasin, ettei askeleeni tavoittanut sit\u00e4, vaikka juuri \u00e4sken se oli paikallaan yhden tolpan kohdalla. Nopeutin askeleitani, melkein jo juoksin. Basaaria suojaavat kankaat […]<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":160,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"om_disable_all_campaigns":false,"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[10,15,9,12,16,11],"class_list":["post-101","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-fiktiiviset-tarinat","tag-fiktiivinen","tag-kirja","tag-kirjakauppa","tag-luova","tag-luovuus","tag-tarina","has-thumbnail"],"aioseo_notices":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/fiktiofabrika.com\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/101","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/fiktiofabrika.com\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/fiktiofabrika.com\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/fiktiofabrika.com\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/fiktiofabrika.com\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=101"}],"version-history":[{"count":5,"href":"https:\/\/fiktiofabrika.com\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/101\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":196,"href":"https:\/\/fiktiofabrika.com\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/101\/revisions\/196"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/fiktiofabrika.com\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/media\/160"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/fiktiofabrika.com\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=101"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/fiktiofabrika.com\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=101"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/fiktiofabrika.com\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=101"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}