Sara oli yst\u00e4vien kanssa alueella, jossa tiett\u00e4v\u00e4sti oli vuosisatoja sitten ollut sen aikainen kauppala. He olivat yst\u00e4vien kanssa tutkineet museossa karttoja ja julkaisuja, joissa paikasta puhuttiin. He olivat saaneet maanomistajalta luvan menn\u00e4 metallinpaljastimien kanssa haravoimaan aluetta, ja tehd\u00e4 maaper\u00e4 kaivuita lapioilla, mik\u00e4li saisivat paljastimilla osumia. Alue ei ollut kovin tarkkarajaisesti selvinnyt museon asiakirjoista, joten alue saattoi hyvinkin olla laaja. Olihan sen aikaset ihmiset kulkeneet sinne useita reittej\u00e4, niin jalan kuin jokia pitkin veneill\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
He olivat l\u00f6yt\u00e4neet jo joitakin vanhoja rahoja, korun palasia jne. Yht\u00e4kki\u00e4 metallinpaljastimen \u00e4\u00e4ni oli kovempi kuin kertaakaan aikaisemmin, siell\u00e4 oli jotain isompaa, Sara ajatteli. H\u00e4n laittoi paljastimen maahan, otti lapion ja pointterin esille, pointterilla sai oikean kohdan selville paremmin kuin isolla laitteella. Paikannettua oikean kohdan Sara alkoi kaivamaan maata. Kaivettua muutaman kymmenen sentti\u00e4 lapio osui johonkin kovaan. Sara jatkoi k\u00e4sin, jotta ei vahingoittasi esinett\u00e4. Montusta pilkisti jokin kullan v\u00e4rinen tanko. varoen Saara siirsi maata, esiin tuli isokokoinen avain. Pituutta sill\u00e4 oli noin 20 senttimetri\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Sara heilutteli avainta p\u00e4\u00e4ns\u00e4 yl\u00e4puolella huutaen kauempana oleville yst\u00e4villeen l\u00f6yd\u00f6st\u00e4.
H\u00e4nen huomionsa kiinnittyi avaimen suureen painoon. Eih\u00e4n se painanut juurikaan, kun h\u00e4n nosti sen montusta pois. Mutta p\u00e4\u00e4n p\u00e4\u00e4ll\u00e4 se painoi kuin lyijy. Avain tippui Saran k\u00e4dest\u00e4 takaisin kuoppaan. Sara nosti sen takaisin nurmelle, kankaan p\u00e4\u00e4lle.<\/p>\n\n\n\n
Saran yst\u00e4vien saavuttua paikalle,
Sara mainitsi yst\u00e4villeen avaimen ihmeellisest\u00e4 painosta. He kokeilivat vuoroin avainta k\u00e4dess\u00e4\u00e4n, mit\u00e4 useammin sit\u00e4 nosti maasta yl\u00f6s, se veti itse\u00e4\u00e4n lujemmin takaisin kuoppaan.
Yhdess\u00e4 he muistelivat mit\u00e4 olivat lukeneet museossa. Jossain kirjassa oli kerrottu h\u00e4vinneest\u00e4 avaimesta. Avaimeen liittyi jokin tarina, mutta kukaan heist\u00e4 ei muistanut mihin se liittyi.<\/p>\n\n\n\n
Pakataan avain rasiaan ja l\u00e4hdet\u00e4\u00e4n takaisin museoon selvitt\u00e4m\u00e4\u00e4n avaimen tarina. Alkaahan p\u00e4iv\u00e4kin pimenem\u00e4\u00e4n yst\u00e4vykset tuumivat.
Saran laittaessa avainta kankaalla vuorattuun laatikkoon alkoi kuopasta kuulumaan pient\u00e4 sihin\u00e4\u00e4. Kuin k\u00e4\u00e4rme olisi sihissyt. Sara k\u00e4\u00e4ntyi katsomaan, samassa avain kirposi h\u00e4nen k\u00e4dest\u00e4ns\u00e4. Jokin kilahti, aivan kuin kahta metallia ly\u00f6t\u00e4isiin yhteen. Avain loisti iltap\u00e4iv\u00e4n h\u00e4m\u00e4r\u00e4ss\u00e4. Siihen oli ilmestynyt kuopasta osa, joka oli irti avaimesta, mutta kuittenkin selv\u00e4sti osa sit\u00e4. Saraa kouraisi vatsasta ja h\u00e4nt\u00e4 alkoi heikottaa. Jokin avaimessa oli niin vahvaa, ettei h\u00e4n kyennyt edes saamaan \u00e4\u00e4nt\u00e4. H\u00e4n katsoi toisaalle, jossa yst\u00e4v\u00e4t loittonivat kohti auto.<\/p>\n\n\n\n
Ikuisuudelta tuntunut hetki p\u00e4\u00e4ttyi pieneen v\u00e4l\u00e4hdykseen, jonka j\u00e4lkeen avain oli takaisin vain avain. Tekik\u00f6 h\u00e4m\u00e4r\u00e4 ja n\u00e4l\u00e4n tunne tepposia Sara ajatteli. Yst\u00e4v\u00e4tkin jo huutelivat h\u00e4nen per\u00e4\u00e4ns\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Sara sujautti avaimen laatikkoon, ker\u00e4si tavaransa ja riensi autolle.
Matkalla kotiin he p\u00e4\u00e4ttiv\u00e4t menn\u00e4 seuraavana p\u00e4iv\u00e4n museolle avaimen kanssa ja selvitt\u00e4\u00e4 siihen liittyv\u00e4 tarina, jos sellaista oli ollutkaan.
Kotia p\u00e4\u00e4sty\u00e4\u00e4n Sara laittoi nuudeleita kiehumaan ja sill\u00e4 v\u00e4lin otti rasian, meni kylpyhuoneeseen. H\u00e4n halusi katsoa avainta kirkkaassa valossa ja puhdistaa sen. Ottaessaan avaimen rasiasta se n\u00e4ytti kuin milt\u00e4 tahansa vanhalta avaimelta. Mutta tunne k\u00e4dess\u00e4 oli omituinen, nyt avain ei painanut. Se oli h\u00f6yhenen kevyt. Sara otti pienen siveltimen, jolla alkoi puhdistaa avainta. Puhdistaessa avaimen k\u00e4rke\u00e4 osa, joka oli ollut avaimesta irti, putosi laatikkoon. S\u00e4ik\u00e4hdyksest\u00e4 avain putosi Saran k\u00e4sist\u00e4 lattialle<\/p>\n\n\n\n
Osa laatikossa alkoi loistamaan kuin tulik\u00e4rp\u00e4nen, kuului r\u00e4s\u00e4ys, asunnosta h\u00e4visi valot, vain avaimen osa loisti. se leijui kauhusta sekaisin olevan Saran kasvojen edess\u00e4. Sara kuuli kiljuvansa niin kovaa, ett\u00e4 koko naapurusto varmasti her\u00e4isi. H\u00e4n yritti paeta WC:t\u00e4 kirkkaana loistavaa kappaletta. Mutta se ei j\u00e4tt\u00e4nyt Saraa rauhaan. Se pisti Saran ihoa joka puolelta. Jokaisesta kosketuksesta j\u00e4i palo j\u00e4lki. Sarasta tuntui kuin koko kortteli olisi kuullut h\u00e4nen tuskan kiljumisen samalla kun h\u00e4n h\u00e4tisteli palaa pois iholtaan ja pyrkiess\u00e4\u00e4n kohti parveketta sill\u00e4, ulko-oven puoli oli liekeiss\u00e4, jonka avaimen pala oli sytytt\u00e4nyt.
Liikkuessaan parvekkeen ovea kohden Sara kiljui niin ett\u00e4 keuhkot tuntuivat silt\u00e4 kuin ne repe\u00e4isiv\u00e4t. H\u00e4net valtasi tunne kuolemasta. Avain ei koskaan p\u00e4\u00e4st\u00e4isi h\u00e4nt\u00e4 asunnosta pois. H\u00e4nen mieleens\u00e4 piirtyi tarina, jonka he olivat lukeneet museossa. Paikka, johon he olivat menneet, oli mytologian mukaan kirottu, siksi siell\u00e4 ei kukaan aikaisemmin ollut k\u00e4ynyt. Mutta he eiv\u00e4t sit\u00e4 uskoneet.<\/p>\n\n\n\n
Parvekkeelle oli en\u00e4\u00e4 askel tai kaksi. Saran voimat alkoivat hiipua. Asunto oli l\u00e4hes kokonaan liekeiss\u00e4. Eik\u00e4 pala avaimesta j\u00e4tt\u00e4nyt h\u00e4nt\u00e4 rauhaan. yh\u00e4 uudestaan ja uudestaan, palanen poltti h\u00e4nen ihoaan. Jalat ei kantaneet, Sara ry\u00f6mi viimeisill\u00e4 voimillaan, h\u00e4n p\u00e4\u00e4si ovelle. Viel\u00e4 piti jaksaa nousta sen verran ett\u00e4 saisi oven auki.<\/p>\n\n\n\n
Sara kurotti kahvaa. Palanen tuikki k\u00e4tt\u00e4. Sara oli jo aivan turta kipuihin. H\u00e4n huusi, mutta suusta ei tullut en\u00e4\u00e4 \u00e4\u00e4nt\u00e4. H\u00e4n oli jo luovuttamassa. Mutta jokin sis\u00e4ll\u00e4 pisti h\u00e4net pinnist\u00e4m\u00e4\u00e4n viel\u00e4 kerran. Ovi avautui.
Liekit saivat avonaisesta ovesta happea ja roihahti tulipallona avoimesta ovesta ulos. Sama paineaalto paiskasi Saran parvekkeelle ja suoraan yli kaiteen.
\u00a0Sara her\u00e4si hiest\u00e4 l\u00e4pim\u00e4rk\u00e4n\u00e4. Syd\u00e4n hakkasi niin lujaa, kuin olisi pyrkinyt rinnasta ulos.
\u00a0H\u00e4n meni hoippuvin askelin kylpyhuoneeseen. Katsoi itse\u00e4\u00e4n peilist\u00e4. Kesti hetken tajuta, ett\u00e4 oi n\u00e4hnyt painajaista. Seuraavan p\u00e4iv\u00e4n etsint\u00e4 retkest\u00e4 ja siit\u00e4 mit\u00e4 oli eilen lukenut museossa.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Sara oli yst\u00e4vien kanssa alueella, jossa tiett\u00e4v\u00e4sti oli vuosisatoja sitten ollut sen aikainen kauppala. He olivat yst\u00e4vien kanssa tutkineet museossa karttoja ja julkaisuja, joissa paikasta puhuttiin. He olivat saaneet maanomistajalta luvan menn\u00e4 metallinpaljastimien kanssa haravoimaan aluetta, ja tehd\u00e4 maaper\u00e4 kaivuita lapioilla, mik\u00e4li saisivat paljastimilla osumia. Alue ei ollut kovin tarkkarajaisesti selvinnyt museon asiakirjoista, joten alue […]<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":125,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"om_disable_all_campaigns":false,"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[10,12,16,26,11],"class_list":["post-40","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-fiktiiviset-tarinat","tag-fiktiivinen","tag-luova","tag-luovuus","tag-outo","tag-tarina","has-thumbnail"],"aioseo_notices":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/fiktiofabrika.com\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/40","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/fiktiofabrika.com\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/fiktiofabrika.com\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/fiktiofabrika.com\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/fiktiofabrika.com\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=40"}],"version-history":[{"count":3,"href":"https:\/\/fiktiofabrika.com\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/40\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":118,"href":"https:\/\/fiktiofabrika.com\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/40\/revisions\/118"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/fiktiofabrika.com\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/media\/125"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/fiktiofabrika.com\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=40"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/fiktiofabrika.com\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=40"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/fiktiofabrika.com\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=40"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}